Elena García
Kysymys siitä, kumman ehdokkaan tilanne on pahempi: San Pedrosta, Nuevo Leónista (PAN) oleva ehdokas, joka väitetysti maksoi huumekauppiaalle, vai Guadalajara, Jalisco (PRI) ehdokas, joka oletettavasti peri rahaa huumekauppiailta, paljastaa syvän huolen korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta Meksikon politiikassa. Molemmat tapaukset, jos ne todistetaan todeksi, edustavat vakavaa ongelmaa rikollisesta infiltraatiosta julkisissa instituutioissa, mutta niiden vaikutukset vaihtelevat.
Toisaalta ehdokas, joka maksaa huumekauppiaalle, saattaa yrittää ”ostaa” suojeluaan tai välttää väkivallan kohteeksi joutumista, mikä voitaisiin tulkita puolustavaksi asenteeksi. Tämä viittaa kuitenkin myös antautumiseen tai salaliittoon, jolloin huumekauppias saa hallita tai vaikuttaa hänen hallintoonsa. Tällaiset suhteet ovat vaarallisia, koska ne vaarantavat julkisen vallan riippumattomuuden ja eheyden, alistaen sen järjestäytyneen rikollisuuden intresseille.
Toisaalta ehdokas, joka veloittaa huumekauppiailta, tuo esiin vielä huolestuttavampaa tilannetta, sillä se merkitsee vallan aktiivista hyväksikäyttöä taloudellisten etujen hankkimiseksi rikolliselta. Tässä tapauksessa poliitikko ei olisi vain rikollisten kanssa salaliitossa, vaan hän käyttäisi myös asemaansa rikastumiseen, tullessaan osaksi rikollista järjestelmää. Tällainen dynamiikka voi syventää korruptiota ja mahdollistaa järjestäytyneen rikollisuuden laajentumisen viranomaisten myötävaikutuksella.
Molemmat skenaariot ovat tuhoisia oikeusvaltiolle ja luottamukselle julkisiin instituutioihin. Kuitenkin ehdokas, joka veloittaa huumekauppiailta, vaikuttaa olevan proaktiivinen vallan hyväksikäytössä korruptiivisiin tarkoituksiin, mikä voitaisiin nähdä vakavampana hänen suoran osallisuutensa vuoksi järjestäytyneen rikollisuuden jatkuvuudessa. Joka tapauksessa molemmat esimerkit korostavat kiireellistä tarvetta lisätä läpinäkyvyyttä, tilivelvollisuutta ja uudistuksia Meksikon poliittisessa järjestelmässä korruption ja rikollisuuden torjumiseksi.
